Koululaisen piinaava kouluun lähtö -kotiäidin maanantai-aamu

"Äiti, mulla on nivunen kipeä.." Aloittaa 7-vuotias poikani. Katsomme yhdessä nivusta ja päätämme kysyä asiaa isältä, perheen "lihasasiantuntijalta". Tarkastelun ja testien päätteeksi isä sanoo ettei jääkiekkotreeneihin mennä tänään ja liikuntatunti täytyy ottaa iisisti. Harmittelemme yhdessä asiaa, mutta kipua vastaan ei pidä liikkua.

Aamupalan ja -suihkun jälkeen pukeminen on hidasta, pojallani ei ole kiireen tuntua mihinkään. -Leevi, yritettäisiinkö pukea nyt vähän ripeämmin? Kello on jo paljon, myöhästymme pian koulusta hoputan häntä. Uninen poika kiermurtelee pukemisensa kanssa ja lopulta sanoo: Äiti... en halua laittaa college-paitaa päälle. Missä mun vetoketjulliset colitsitakit? ...-Leevi, sulla on kaappi pullollaan hienoja erilaisia paitoja, eikö olisi hyvä vaihdella välillä? Poikani katsoo minua tuimasta ja istuu hiljaa. Ymmärrän hänen poissaolevasta katseesta että harmaa Moosevillen collegepaitaa on mahdotonta saada hänen ylleen. -Okay Leevi. Luovutan, sillä minulla ei ole aikaa vääntää. -Käyppä sitten hakemassa yläkerrasta toinen collegepaitis, mutta voisitko harkita että jonain päivänä kokeilisit muitakin paitoja kuin aina niitä samoja? Poikani ei vastaa, hän on erimieltä kuin minä. Vetoketjuttomat college-paidat ovat hänen mielestään tylsiä.

"Isä, haluan jäädä kotiin. -No mutta miksi? Isä kysyy ihmeissään. "No tämän nivusen takia.. se on kipeä.."
-Leevi kerroit juuri että nivunen on hiukan kipeä, mutta pystyt hyvin sen kanssa istumaan, seisomaan ja kävelemään. Voit siis hienosti mennä kouluun." Isä vastaa. Poikani ei sano mitään, häntä harmittaa.

Isä on käynnistämässä autoa ja odottaa poikaani ulkona. On kiire kouluun. Vaaleansininen toppatakki on likainen ja kehoitan poikaani pukeutumaan tummansiniseen. Lupaan pestä vaaleansinisen päivän aikana. "Äiti, en voi mennä kouluun tämän kanssa. Muut sanovat että tämä on ruma..". -No voi hyvänen aika... Eikä varmasti sano. Tämä on uusi ja hieno takki. Ja mistä kummasta sinulle on tullut ajatus että muut pitävät sitä rumana? Ethän ole vielä kertaakaan pitänyt sitä päälläsi. ..."No siitä, kun ei kenelläkään koulussa ole samanlaista.." -Leevi, sun takki on oikeasti hieno. Mistäs tiedät vaikka muut haluaisivat samanlaisen takin, kun näkevät sinun takkisi? Poikani lähtee pää painoksissa pihalle. Huudan vielä iloisena ovelta Leeville "hyvän koulupäivän toivotukset" ja yritän iloisuudellani hiukan saada häneen edes vähän hymyä. Ei sillä ollut nyt vaikutusta. Tänään oli harvinaisen vaikea aamu.