Talvi on tullut vihdoinkin tänne Tuomarinkartanoon. Lunta tupruttaa taivaan täydeltä ja maalaa mustan maan valkoisellaan. Aamuinen ulkoilulenkkini koiran kanssa on täynnä riemua. Nautin Tuomarinkartanon pellolla valkeudesta, lumesta, kiireettömästä hetkestä ja viimasta joka pieksää kasvojani.
Lumesta ja tuiskusta tulee lapsuus mieleen. Haluan verestää lapsuutta ja tulee pakottava tarve kellahtaa Tuomarinkartanon pellolle lumen syleilyyn ja tehdä aamutuimaan muutamia lumienkeleitä. Lopulta makaan vaan ja katselen harmaata taivasta joka on sakeana lumihiutaleista. On hyvä olla, eikä ole kiire mihinkään. Mocca-koira hyppii ympärilläni ja ihmetteli miksi heittäydyn maahan. Se ei huomaa mun kauniita enkelikuviota. Nauran ääneen ja pöllyytän Moccan nokan päälle lunta. Kylmä lumi lentää kasvoille ja herättelee meitä molempia tähän päivään.
Palaan kotiin vaatteet lumessa, mutta hymy huulilla. Kotiin on mukava palata kun vähän jo kylmää. Sytytän takan ja tekee mieli kirjoittaa. Lopulta istahdan talomme viherhuoneeseen katselemaan lumisadetta ja kuuraisia ikkunoita. Täältä näkee hyvin ulos, istun täällä kun haluan nauttia vain ajattomuudesta.
Väreillä on valtava vaikutus ihmisen sisimpään. Musta synkistää ja masentaa, vaaleat sävyt ihastuttavat ja ilostuttavat. Sen huomaa hyvin jo siitä, miten mustan maan värjäytyminen valkoiseksi saa ihmisen mielen muuttumaan. Valkoisella ja vaaleilla sävyillä on alakuloisuutta karkoittava vaikutus,
Hohtavan valkeaa torstaita Sinulle ja symppishalauksia! <3
Lämpimin terveisin Kristiina
Kertoo 38-vuotiaasta perheen äidistä, joka asustelee Tuomarinkartanon kupeessa punaisessa tuvassa. Nauttii elämästä kotiäitinä, opiskelee psykologiaa ja vapaa-aikanaan hoitaa puutarhaa, sisustaa, maalaa, tekee käsitöitä ja kirjoittaa.
torstai 19. tammikuuta 2012
maanantai 16. tammikuuta 2012
Suosikkini on Jeanne d`Arc livingin tuotteet... Näitä janoan...
Jeanne d`Arc Living -suosikkeja
Tämän minä haluan, kotiin ja mökille!
Tämän minä haluan, kotiin ja mökille!
Vanhat luistimet.
Käsin piirretty öljyvärimaalaus...! Tää on kyllä ihastuttava!
Kylpysuolaa..
Tämä on kaunein näkemäni tikkuaski..
Askin ympärillä hamppunaru jossa makeanveden helmiä
Askin ympärillä hamppunaru jossa makeanveden helmiä
pala saippuaa, joka on kääritty käsintehtyyn paperiin, koristeltu happunarulla ja makeanveden helmillä.
Kauneimmat näkemäni pääsiäismunat!
Valkoistenkirjainten tilalle on tullut jättiläiskokoiset ruskeat patinoidut puukirjaimet!
Tällaisen muuten osaisi tehdä itsekin... ehkä sipaus valkoista maalia, voisi näyttää myös kauniilta :)
Madonnan olemus on rauhoittava ja ihastuttava!
Tämä on ihana! Herkistää mielen, ihqu1
JDL.ltä uusia lampun varjostimia..!
Tämä on köyhäimiehen hopeasta tehty jalkalamppu!
Tämän tilaan seuraavaksi! Lurps, kotiin ja mökille!!
Siphonssit ovat NIIN ihania. Ostin niitä 6 kappaletta.. Löytyy viherhuoneen ikkunalta..
perjantai 13. tammikuuta 2012
Väpättääkö sydämesi?
Toiset ihmiset meitä suuresti ihastuttavat, toiset harmillisesti vihastuttavat. Aidot, sydämeltään lämpimät, hauskat sekä aidosti jonkinlaista elämän nöyryyttä tuntevat ihmiset saavat minut ihastelemaan, mutta vain hyvin harvat ja erityiset ihmiset saavat sydämen pysyvästi rakkaudesta väpättämään.
Kierrämme perheeni kanssa paljon kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla. Se on ollut harrastuksemme jo kauan. Siellä näkee paljon tavaroita, joista vain pieni osa kiinnittää huomioni ja taas näistä vain murto-osa saa sydämeni väpättämään. Loput jäävät unholaan. Hassua, mutta esineillä on samanlaisia vaikutuksia minuun kuin ihmisissä. Persoonallisuudet jäävät mieleen, aidot materiaalit ja kaunis muotoilu herättää tunteita. Menneisyydestä löydämme itsemme, esineet tuovat mieleemme muistoja.
Viime viikolla löysimme kirpparikierroksella erään huoneen perimmäisestä nurkasta seinään nojailevat pölyttyneet suksivanhukset. Voi miten kummassa ne olivat sinne nurkkaan unohtuneet? Sitä emme saaneet tietää, vaikka nykyisin yritänkin aina kysellä tavaroiden tarinoiden perään, jos se vain on mahdollista. Minua kiinnostavat hurjasti tarinat. Nämä puiset kaunottaret, "Lampisen rouvat" lähtivät mukaamme auton kyytiin ja nojailevat nyt mallin roolissa viherhuoneen seinään, luoden sinne vanhan ajan henkeä.
Vaeltelimme kirpparikierroksella myös toisessa pienemmässä kirpparissa, josta löysimme sattumalta kookkaan vanhan öljylyhdyn, jossa yksi laseista oli särkynyt. Lyhty oli asetettu hyljättynä lukuisten muiden tavaroiden keskelle odottamaan ostajaansa. Joku oli päättänyt luopua vanhasta ystävästään. Lyhdyn pinta oli pölyttynyt ja piintynyt ulkoilmassa. Kun lyhdyn kannen aukaisi, sieltä tuoksahti vielä menneisyyden havinaa, öljyn tuoksua. Lyhdyssä oli sisällä hämähäkin seittiä johon oli takertunut voikukan höttösiä. Ihastuimme mieheni kanssa tähän kauniiseen vanhaan lyhtyyn, josta näkyi, tuntui ja tuoksui mennyt tarina. Halusimme kantaa tämän viehättävän Lyhty-herran mukaamme kotiin. Kun litan sinne tuikun sisään, se loistaa pimeällä kuin majakka, ohjaten perhettä kotiin.
Kierrämme perheeni kanssa paljon kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla. Se on ollut harrastuksemme jo kauan. Siellä näkee paljon tavaroita, joista vain pieni osa kiinnittää huomioni ja taas näistä vain murto-osa saa sydämeni väpättämään. Loput jäävät unholaan. Hassua, mutta esineillä on samanlaisia vaikutuksia minuun kuin ihmisissä. Persoonallisuudet jäävät mieleen, aidot materiaalit ja kaunis muotoilu herättää tunteita. Menneisyydestä löydämme itsemme, esineet tuovat mieleemme muistoja.
Viime viikolla löysimme kirpparikierroksella erään huoneen perimmäisestä nurkasta seinään nojailevat pölyttyneet suksivanhukset. Voi miten kummassa ne olivat sinne nurkkaan unohtuneet? Sitä emme saaneet tietää, vaikka nykyisin yritänkin aina kysellä tavaroiden tarinoiden perään, jos se vain on mahdollista. Minua kiinnostavat hurjasti tarinat. Nämä puiset kaunottaret, "Lampisen rouvat" lähtivät mukaamme auton kyytiin ja nojailevat nyt mallin roolissa viherhuoneen seinään, luoden sinne vanhan ajan henkeä.
Vaeltelimme kirpparikierroksella myös toisessa pienemmässä kirpparissa, josta löysimme sattumalta kookkaan vanhan öljylyhdyn, jossa yksi laseista oli särkynyt. Lyhty oli asetettu hyljättynä lukuisten muiden tavaroiden keskelle odottamaan ostajaansa. Joku oli päättänyt luopua vanhasta ystävästään. Lyhdyn pinta oli pölyttynyt ja piintynyt ulkoilmassa. Kun lyhdyn kannen aukaisi, sieltä tuoksahti vielä menneisyyden havinaa, öljyn tuoksua. Lyhdyssä oli sisällä hämähäkin seittiä johon oli takertunut voikukan höttösiä. Ihastuimme mieheni kanssa tähän kauniiseen vanhaan lyhtyyn, josta näkyi, tuntui ja tuoksui mennyt tarina. Halusimme kantaa tämän viehättävän Lyhty-herran mukaamme kotiin. Kun litan sinne tuikun sisään, se loistaa pimeällä kuin majakka, ohjaten perhettä kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)