Kierrämme perheeni kanssa paljon kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla. Se on ollut harrastuksemme jo kauan. Siellä näkee paljon tavaroita, joista vain pieni osa kiinnittää huomioni ja taas näistä vain murto-osa saa sydämeni väpättämään. Loput jäävät unholaan. Hassua, mutta esineillä on samanlaisia vaikutuksia minuun kuin ihmisissä. Persoonallisuudet jäävät mieleen, aidot materiaalit ja kaunis muotoilu herättää tunteita. Menneisyydestä löydämme itsemme, esineet tuovat mieleemme muistoja.
Viime viikolla löysimme kirpparikierroksella erään huoneen perimmäisestä nurkasta seinään nojailevat pölyttyneet suksivanhukset. Voi miten kummassa ne olivat sinne nurkkaan unohtuneet? Sitä emme saaneet tietää, vaikka nykyisin yritänkin aina kysellä tavaroiden tarinoiden perään, jos se vain on mahdollista. Minua kiinnostavat hurjasti tarinat. Nämä puiset kaunottaret, "Lampisen rouvat" lähtivät mukaamme auton kyytiin ja nojailevat nyt mallin roolissa viherhuoneen seinään, luoden sinne vanhan ajan henkeä.
Vaeltelimme kirpparikierroksella myös toisessa pienemmässä kirpparissa, josta löysimme sattumalta kookkaan vanhan öljylyhdyn, jossa yksi laseista oli särkynyt. Lyhty oli asetettu hyljättynä lukuisten muiden tavaroiden keskelle odottamaan ostajaansa. Joku oli päättänyt luopua vanhasta ystävästään. Lyhdyn pinta oli pölyttynyt ja piintynyt ulkoilmassa. Kun lyhdyn kannen aukaisi, sieltä tuoksahti vielä menneisyyden havinaa, öljyn tuoksua. Lyhdyssä oli sisällä hämähäkin seittiä johon oli takertunut voikukan höttösiä. Ihastuimme mieheni kanssa tähän kauniiseen vanhaan lyhtyyn, josta näkyi, tuntui ja tuoksui mennyt tarina. Halusimme kantaa tämän viehättävän Lyhty-herran mukaamme kotiin. Kun litan sinne tuikun sisään, se loistaa pimeällä kuin majakka, ohjaten perhettä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti