Lumesta ja tuiskusta tulee lapsuus mieleen. Haluan verestää lapsuutta ja tulee pakottava tarve kellahtaa Tuomarinkartanon pellolle lumen syleilyyn ja tehdä aamutuimaan muutamia lumienkeleitä. Lopulta makaan vaan ja katselen harmaata taivasta joka on sakeana lumihiutaleista. On hyvä olla, eikä ole kiire mihinkään. Mocca-koira hyppii ympärilläni ja ihmetteli miksi heittäydyn maahan. Se ei huomaa mun kauniita enkelikuviota. Nauran ääneen ja pöllyytän Moccan nokan päälle lunta. Kylmä lumi lentää kasvoille ja herättelee meitä molempia tähän päivään.
Palaan kotiin vaatteet lumessa, mutta hymy huulilla. Kotiin on mukava palata kun vähän jo kylmää. Sytytän takan ja tekee mieli kirjoittaa. Lopulta istahdan talomme viherhuoneeseen katselemaan lumisadetta ja kuuraisia ikkunoita. Täältä näkee hyvin ulos, istun täällä kun haluan nauttia vain ajattomuudesta.
Väreillä on valtava vaikutus ihmisen sisimpään. Musta synkistää ja masentaa, vaaleat sävyt ihastuttavat ja ilostuttavat. Sen huomaa hyvin jo siitä, miten mustan maan värjäytyminen valkoiseksi saa ihmisen mielen muuttumaan. Valkoisella ja vaaleilla sävyillä on alakuloisuutta karkoittava vaikutus,
Hohtavan valkeaa torstaita Sinulle ja symppishalauksia! <3
Lämpimin terveisin Kristiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti